sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Puseroita pukkaa


Nyt siellä varmaan jo hieraisette silmiänne epäuskoisina, syystä että A) tätä blogia ylipäänsä on päivitetty ja B) tuloksena ei ole huiveja. On nimittäin neuletakkeja ja puseroita, kaikki kolme valmistunutta aivan yhdellä kertaa. Nyt kun näiden isompien neulomishommien kanssa on vihdoin päästy vauhtiin pitkällisen empimisen jälkeen, niin luulenpa että takaisin ei ole enää menemistä. Nämä isommat hommat nimittäin vie mukanaan aivan eri tavalla, melkein jopa maanisissa mittasuhteissa toisinaan. 

Ensimmäisenä esittelen tänään valmistuneen takin. Ohje on Dropsin ja lanka Karismaa, olen näin harrastuksen alkuvaiheessa päättänyt pelata varman päälle yksinkertaisten ohjeiden ja edullisten lankojen kanssa siltä varalta, jos homma vaikka saattaisikin jäädä kesken niin kuin se on jo monta kertaa tehnyt. Mutta ei tällä kertaa, nimittäin tämä takki valmistui vauhdilla. Ohje oli melko simppeli ja noudatin sitä muilta osin, paitsi nappilistat tein eri tavalla ja napitkin jätin pois. En ole oikein nappien ystävä, harvoin napittelen valmisvaatteitakaan. Koruja sen sijaan tykkään käyttää, ja napittomana tämä takki antaa niille hyvin tilaa. Lanka pehmeni ja venyi jonkin verran viimeistyksessä, joten jää nähtäväksi minkä verran se käytössä sitten nyppyyntyy. Nyt fiilikset on kuitenkin aika mukavat.



Ihan ensimmäinen valmistunut neuletakki on niukempi ja ruskeampi, sekin Dropsin ohjeella ja kaksinkertaisella Fabelilla neulottu. Alkuperäinen ohje on alpakalle, mutta halusin napakampaa ja valitsin sitten sukkalangan. Malli on tosi yksinkertainen, jujuna on harmaan ja ruskean langan yhdistämisestä syntyvä tweedpinta. Tämä ohje oli tosi hyvä ensimmäiseen neuletyöhön ja idean harjoitteluun, voin suositella. Kiperin kohta minulla oli nappilistat ja silmukoiden poimiminen, niin pieni asia ja silti vaan piti monta kertaa purkaa että sain näinkään siistiä jälkeä aikaan. Paljon tässä vaatteiden neulomisessa oppii kyllä. Neuletakki on ollut päällä ahkerasti valmistumisesta saakka ja ainakin tähän asti on pysynyt hyvin kuosissaan. Napiton on hänkin, alussa kokeilin siihen muutamia erilaisia nappeja mutta totesin että se ei niitä kaipaa.

Kolmas onkin sitten isompi pusero, joka on oikeastaan minun ja äidin yhteinen projekti, ja ollut vireillä jo monta vuotta. Lanka on kaksisäikeistä Hailuodon lampaan villaa, rasvaista, raskasta ja äärettömän lämmintä. Ohje on napattu Moda-lehdestä (nro 6/2008). Äiti on neulonut etu- ja takakappaleen sekä hihat, ja siinä muodossa pusero pötkötteli jossain kaapin pohjalla useamman vuoden kunnes minä perehdyin lettikaarrokkeeseen lyhennettyine kerroksineen ja kursin koko komeuden kasaan. Pusero on ollut äidillä käytössä tänä talvena lähes päivittäin, on kuulemma lämmittävyydessään aivan verraton. Tekisi mieli tehdä itsellekin sellainen kunnon pakkaspäivänpusero suomenlampaan villasta, mutta mallia vielä etsiskellään...



4 kommenttia:

emmi kirjoitti...

siis mitä minun silmäni näkevätkään!! jeee, sie palasit ja millä tavalla, wau! nuohan selittävätkin blogihiljaisuuden, sie oot siellä vaan maanisesti neulonut ;)
aivan ihania nuo kaikki. molemmat takit on just sun tyylisiä. ja tuo paidan kaarroke, huh. :)

TYLLi kirjoitti...

wohou mikä kampäk!! ihania ovat!

Eija kirjoitti...

Kylläpäs ovat hienoja. Vähän alkuperäislankahenkisiä ja maanläheisiä ja tyylikkäitä. Kelpaa pidellä pakkasia. Nuo palmikot saa sanattomaksi.

Pomsikas kirjoitti...

Kiitos! :) Olen aika ylpeä että sain aikaiseksi vaatteita joita voi oikeasti pitää, ottaen huomioon miten monta työtä on vuosien varrella jäänyt kesken. Eikä ollut edes niin tylsää kuin luulin, päinvastoin!